Maastoliikenneluvat valtion maille
Maastoliikenteeseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Valtionmaille luvan myöntää Metsähallitus.
Maastoliikenteellä tarkoitetaan moottorikäyttöisten ajoneuvojen liikennettä maastossa. Maastoa ovat maa-alueet, jotka eivät ole moottoriajoneuvoille tarkoitettuja teitä tai virallisia moottorikelkkareittejä.
Metsähallitus ylläpitää moottorikelkkauria. Urat ovat maksullisia, epävirallisia reittejä, joiden käyttö edellyttää kirjallista lupaa. Paikkakuntalaiselle lupa on maksuton.
Moottorikelkkalun uralupia myydään verkkopalvelussamme Eräluvat.fi/maastoliikenne/moottorikelkkailu.
Maastoliikenteeseen urien ulkopuolelle voidaan myöntää lupa erityisin perustein tapauskohtaisesti. Paikalliselle asukkaalle lupa on maksuton. Luonnonsuojelualueille ei myönnetä maastoliikennelupia urien ulkopuolelle vapaa-ajan tarkoituksiin.
Kesäinen maastoliikenne on pääsääntöisesti kiellettyä herkän luonnon kulumisen vuoksi, sillä jäljet näkyvät vuosien, jopa vuosikymmenien ajan. Kesäinen maastoliikenne on sallittu vain erityisperustein, esimerkiksi Ylä-Lapissa poronhoitotehtävissä ja joihinkin muihin tarkoituksiin.
Maastoliikenne ja suojelualueet
Maastoajoneuvoliikenne ei vastaa luonnonsuojelualueen suojelutavoitteita, joten siihen ei pääsääntöisesti myönnetä lupia. Täysin maastoliikennettä ei kuitenkaan voi suojelualueellakaan välttää. Lupaa ei tarvita viranomaisten toiminnan, kuten suojelualueen huollon, valvonnan, poliisitoimen ja rajavartioinnin tarpeisiin, eikä pohjoisessa porotalouden tarpeisiin.
Suojelualueilla on yleisiä teitä, laivaväyliä sekä sähkö- ja puhelinlinjoja, joita voidaan ylläpitää rauhoitussäännösten estämättä. Huoltotyöstä koituvia maisema- ja meluhaittoja sekä maastoliikennettä koetetaan vähentää pyrkimällä yhteistyöhön ao. viranomaisten ja laitosten kanssa. Suojelualueen hoidon ja huollon kannalta tarpeettomat tiet voidaan sulkea ja palauttaa luonnontilaan.
Suojelualueella välttämätön huolto- ja muu liikenne pyritään maastovaurioiden välttämiseksi rajoittamaan talviaikaan. Kesäaikainen kalastukseen ja marjastukseen liittyvä paikallisten luontaiselinkeinonharjoittajien maastoajoneuvoliikenne ohjataan tietyille urille. Porotalouden vaatima liikkuminen mönkijällä on kesälläkin sallittu. Alueilla, joilla metsästys on sallittu, voidaan sallia esim. kaadetun riistaeläimen noutaminen moottorikelkalla tai mönkijällä. Matkailuelinkeinoon liittyvät rajoitetut huoltokuljetukset moottorikelkalla voidaan myös sallia.
Varsinainen vapaa-ajan moottorikelkkailu tai muu maastoajo eivät tule suojelualueella kyseeseen. Poikkeuksen muodostaa pohjoisin Lappi, jossa erämaa-alueiden ja luonnonsuojelualueiden laajuuden vuoksi kelkkauria on suunnattava myös näiden alueiden kautta. Tällöin on mahdollisuuksien mukaan käytettävä hyväksi olemassa olevia, vakiintuneita uria, vesistöjä ja avomaastoja, voimajohtolinjoja yms. alueita sekä olemassa olevien teiden suuntia.